Leivosten tarina
Nuorena teologian opiskelijana Helsingissä sain tehdä opintojen ohessa kuusi vuotta työtä siunauskappelivahtimestarina Malmin ja Honkanummen kappeleissa ja hautausmailla. Työ vainajien ja heidän läheisten kohtaamisessa tuli tutuksi. Valmistumiseni jälkeen tein neljännesvuosisadan papin töitä eri tehtävissä ja paikkakunnilla – puolustusvoimissa, vankilassa, seurakunnissa ja myös Keski-Ruotsissa Taalainmaalla. Palattuamme
Suomeen ja asetuttuamme takaisin Sodankylään kesällä -22 olin paljon ”tien päällä” palvellen Koillis-Lapin alueilla Pelkosenniemellä, Savukoskella, Kemijärvellä ja Kuusamossa. Hienojen kokemusten keskellä samalla toivoin, että saisin olla enemmän perheen keskellä ja työt olisivat kotia lähempänä.
Yrittäjyys on kiinnostanut, mutta samalla vähän jännittänyt. Monia kysymyksiä risteili mielessäni. Olisiko minusta yrittäjäksi? Mikä olisi sellainen työ, missä voisin käyttää niitä vahvuuksia, mitä koulutuksen ja työkokemuksen kautta on kertynyt? Missä työssä saisin edelleen jatkaa työtä ihmisten kohtaamisessa ja kulkea hetken heidän tukenaan. Näitä pohtiessani hautauspalveluala alkoi nousemaan vahvasti esiin. Ehkä tässä työssä saisin palvella ihmisiä elämän herkässä taitekohdassa luopumisen keskellä. Ehkä tässä saisin yhä palvella myös pappina omaisten niin halutessa. Ja voisin hyödyntää musiikillista harrastuneisuutta kanttorin kokemuksista ja lauluopinnoista – vaikkapa omaisten kanssa musiikkitoiveita hautajaisiin miettiessä.
Näiden kokemusten myötä perustin yrityksen Hautauspalvelu Leivoset. Leivo – joka tunnetaan myös kiuruna – on muuttolintu, joka keväisin tulee Suomeen ja syksyisin lähtee. Niin kuin me ihmiset
tähän elämään synnymme ja kerran täältä lähdemme. Tällä ihmisen matkalla tarvitsemme
toisiamme, myös surun keskellä. Näissä hetkissä Leivoset-yrittäjänä haluan kulkea hetken
vierellä ja palvella. Katsoa yhdessä elettyyn elämään, mutta herkällä otteella rohkeasti
myös eteenpäin.
Näillä ajatuksilla rohkaisen ottamaan yhteyttä.
Markku Kanniainen